Toukokuussa sain kuulla voittaneeni Hispanian matkan Azoreille. Voi miten ihanaa ajattelimme, ja menimme heti googlettamaan kuvia paikasta. Ensimmäinen kuva jonka näimme Azoreista oli sinisestä merestä kohoavat korkeat kalliosaaret, ja minulle tuli heti mieleen muinainen Atlantis.. Seuraavaksi näimme kuvia lehmistä vihreillä rinteillä, sitten eteen ilmestyivät kuvankauniit sinivihreät järvet tulivuorikraatereissa, sitten kauniit vesiputoukset, kukkaloisto ja runsaat trooppisen näköiset metsät. Ja näin todella onkin!
Azorit sijaitsevat Atlantilla 6. tunnin lennon päässä Helsingistä, 1.500 km Lissabonista länteen. Aikaero on - 3 tuntia. Azorit kuuluvat Portugalille, mutta saarilla on autonominen itsehallinto. Saaret löydettiin 1400-luvulla, todisteita aiemmasta asutuksesta ei ole löydetty. Ensimmäinen rakennus saarelle oli kivikirkko, joka rakennettiin rannikolle 1400-luvun puolivälissä. Saarella puhutaan Azorin portugalia, mutta englannilla pärjää hyvin, ja jos ei kielitaitoa ole vastapuolella, niin elekielellä pärjää myös mainiosti. Viimeisin tulivuoren purkaus tapahtui naapurisaarella vuonna 1957, jolloin monet muuttivat Kanadaan ja USA:han siirtolaisiksi, mutta useat ovat palanneet takaisin kotisaarilleen. Saaren ihmiset saattavat etenkin pikkukylissä vaikuttaa hieman ujon tuntuisilta, mutta ovat hyvin ystävällisiä ja vastaavat hymyyn hymyllä ja ovat hyvin avuliaita. Luontoa kunnioitetaan ja kyläyhteisöt ovat aktiivisia, esim. järjestämällä vuotuisia juhlia, jotka rahoitetaan hyväntekeväisyyshuutokaupan tuotoilla, joihin jokainen perhe lahjoittaa jotain. Erilaisia uskonnollisia juhlia juhlakulkueineen vietetään usein, ja ovien pieliä koristaa perinteisesti Madonnan tai Jeesulapsen kuva.
Sao Miquel, suurin yhdeksästä Azorien saaresta, on huikean kaunis ja vehreä tulivuorisaari, satumaisen kaunis. Puhdas ja raikas kuin Atlantilta saarien yli puhalteleva merituuli. Merellä on runsaasti valaita ja delfiinejä! Unelmamme toteutui, kun näimme päivän mittaisella meriretkellä useita valaita, kaskelotteja ja merikilpikonnia sekä lukuisia maneetteja vaaleanpunaisine pulleine purjeineen. Azorit ovat keskellä Golf-virtaa ja siellä tavataan 8 eri delfiinilajia ja 24 eri valaslajia. Merivesi on puhdasta ja meri on rikas ja lajirunsas. Valaanpyynti lopetettiin Azoreilla jo 30 vuotta sitten ja nykyisin keskitytään meriretkillä ihailemaan ja valokuvaamaan näitä upeita nisäkkäitä. Veneet eivät aja liian lähelle valaita, lähin sallittu etäisyys on n. 100 m, jotta valaat ja delfiinit eivät häiriintyisi. Joskus uteliaat ja leikkisät valaat ja delfiinit tulevat kuitenkin aivan veneen lähelle, niinkuin oheisen kuvan kaskelotti.
Kuvan Kaskelotti (sperm whale) voi kasvaa yli 20 metriseksi.
Tulivuoren kraaterit ovat nykyisin kuvankauniita sinivihreitä järviä ja niitä on saarella useita. Kuuluisin niistä on kuvauksellinen Cete Cidades, ohuen kannaksen yhdistämä kaksoisjärvi, joista toinen on sininen (Lagoa Azul) ja toinen vihreä (Lagoa Verde). Väriero selittyy järven syvyydellä ja kasvillisuudella.
Kuumista lähteistään, Cozidos-padastaan ja terveysvesistään kuulun Furnasin kylän lähellä oleva Lagoa Furnas on järvi, jonka ympärillä on myös lukuisia kuumia ja kiehuvia lähteitä, ja syvällä kraaterissa sijaitseva Lagoa di Fogo, tulijärvi, on järvistä ehkä kaunein, täysin koskematon metsäisine rinteineen ja valkoisine hiekkarantoineen.
Lukuisat vesiputoukset tähdittävät runsaan vehreitä metsiä. Kuvankauniin ja lähes viidakkomaisen metsän ympäröimän Caldeiras Velhasin putousten alla on pieni luonnonallas, jossa voi uida. Putouksen lämmin, mineraalipitoinen vesi oli yli 25-asteista!
Trooppisen näköiset metsät kätkevät sisälleen yhä uusia vesiputouksia ja koskemattomia lähteitä joissa voi uida, ja metsissä voi kävellä vaikka paljain jaloin (niin me teimme). Azoreilla ei ole lainkaan myrkyllisiä matelijoita, ei käärmeitä, hämähäkkejä eikä maapetoja, vaan monia eri pikkulintuja, pieniä jäniksiä, hiiriä ja liskoja sekä runsaasti haukkoja, jotka pitävät kannan tasaisena. Luontohan tasapainottaa aina itsensä. Azores, tai portugalilaisittain Acores -nimikin tarkoittaa suomeksi haukat, Acor on paikallisen haukkalajin nimi. Haukkoja oli saarella todella paljon ja ne lentelivät yllättävän lähellä. Emme ole aiemmin nähneet moista haukkapaljoutta, emmekä kuulleet haukkojen huikeaa laulua. Se oli mahtavaa ja suorastaan majesteettisen upeaa katsottavaa ja kuultavaa!
Azoreilla on runsaasti kuvankauniita luontokohteita, piknik-paikkoja ja näköalapaikkoja tiheään. Upeiden vesiputousten lisäksi siellä on kuumia lähteitä, joissa voi uida parantavissa lämpimissä mineraalivesissä. Mekin pulikoimme tuntikausia 40-asteisessa luonnonkylvyssä viileän sateen pudotessa hiljalleen alas, ja totesimme olotilan olevan lähinnä taivaallisen, viileä sade ja lämmin mineraalikylpy, mikä hemmotteleva ja rentouttava yhdistelmä! Saarella on myös vehreitä ja lajirunsaita luonnonpuistoja, mm. Terra Nostra, joiden puu- ja kukkaloisto on häikäisevä. Terra Nostrassa on yksi kuumista lähteistä jota myös nuoruuden lähteeksi kutsutaan, halkaisijaltaan n. 40 metriä, aivan upea paikka. Veden lämpötila on noin 40 astetta, ja se tuoksuu varsin mielenkiintoiselta ollessaan runsaan mineraalipitoinen. Punaruskean värinen vesi värjää vaalean uimapuvun, eli altaaseen kannattaa pulahtaa tummassa uima-asussa. Terra Nostrassa on suihkut, missä voi peseytyä lähdekylvyn jälkeen. Azoreilla kasvaa villinä mm. hortensiaa, joka runsaana kukkii kaikkialla vaalenpunaisina, vaaleansinisinä ja valkeina kookkaina pensaina.
Lehmät kapuavat vapaina, luomuna pitkin vehreitä rinteitä ja vuoria päivät pitkät vuoden ympäri. Hämmästyttävää oli nähdä, kuinka ne viihtyivät ja makoilivat korkeiden vuorien rinteillä ja huipuilla! Joskus lehmien luona paimentaa koira, ja silloin niitä ei kannata lähestyä, koirat on koulutettu ottamaan tehtävänsä asiankuuluvalla vakavuudella. Muut saarellaolevat koirat, joita on paljon, kulkevat vapaina isäntänsä rinnalla tai omia teitään, ja ovat hyvinkin ystävällisiä ja sosiaalisia ja yleensäottaen hyvinvoivia. Pääasiassa lehmälaumat vaeltavat kuitenkin vapaina ilman koiravahtia pitkin korkeita rinteitä. Kuudelta aamulla ja kuudelta illalla omistaja saapui lypsykoneineen, ja lehmät viilettivät vauhdilla rinteitä alas lypsettäväksi - se oli hupaisa näky! Tiet ovat pääasiassa rauhallisia, mutkaisia ja kauniita maisemateitä, ja autoilijatkin kunnioittavat lehmien matkaa lypsykoneelle ja harva liikenne seisahtuu siksi ajaksi. Saarella ei ole lainkaan hyttysiä eikä paarmoja, ja niiden puuttuessa, vapaina vaeltaen niityillä ja rinteillä lehmillä on onnelliset oltavat. Azoreiden juustot ovatkin luomua ja todella maukkaita, huippuhyviä, ja joka saarella on omat juustolajinsa. Niitä kannattaakin tuoda tuliaisiksi!
Azoreilla ei ole juurikaan teollisuutta, elinkeino tulee pääasiassa maataloudesta ja kalastuksesta. Ihmiset elävät vaatimattomasti ja luonnonläheisesti. Paikan kauneus ja puhtaus ja aitous tuleekin pitkälti siitä, kun ihmiset elävät luonnon kanssa yhteistyössä, luonnonvoimia kunnioittaen. Kauneus tulee luonnosta, ei ihmisten tekemistä rakennuksista. Ajattelin aiempaa matkaamme Dubaihin, jossa luonto on hiekkaista ja rutikuivaa erämaata, ja ihmiset ovat rakennelleet loisteliaita rakennuksia ja harvat viheralueet ovat keinokasteltuja, luonnosta ja ekologisista arvoista piittaamatta, ulkomaista halpatyövoimaa hyväksikäyttäen. Kun taas Azoreilla kaikki ihmisten rakennukset ovat vaatimattomia ja pelkistettyjä, sensijaan paikan satumainen ja häikäisevä kauneus tulee luonnosta, samoin kaikki runsaus ja rikkaus on luonnon lahjaa. Vaikkei vastakkainasettelua pidä ollakaan, ne - Dubai ja Azorit - ovat ikäänkuin vastakohdat toisilleen.
Azoreilla sähköä saadaan geotermisesti, vulkaanisesta maalämmöstä ja vesihöyrystä, sekä tuulivoimasta, ja jonkin verran käytetään myös aurinkopaneeleita. Kaikki kierrätetään, ja jätteet viedään mantereelle, Portugaliin. Edes kaatopaikkaa ei enää ole. Ihmiset syövät yksinkertaisesti, merestä kalaa ja maasta perunaa. Kuumia lähteitä hyödynnetään paitsi energiantuotantoon ja lämmitykseen myös ruoanvalmistukseen. Azoreiden paikallisherkku on pata nimeltä Cozidos, jossa kuumaan lähteeseen lasketaan juuttisäkissä lihaa tai kalaa ja vihanneksia, ja se hautuu usean tunnin aikana herkullisen mureaksi ja maukkaaksi padaksi. Kuumissa lähteissä haudutetaan myös paikallista makeaa maissia. Azoreilla viljellään teetä pelloilla ja ananasta kasvihuoneissa, ilmasto on siihen sopivan lauhkea ja kostea. Azoreiden ananas on poikkeuksellisen herkullista, ja sitäkin kannattaa tuoda tuliaisiksi. Ruokana aterioilla on aina itsetehtyä leipää ja erilaisia herkullisia luomujuustoja alkupalaksi, pääruokana kalaa, salaattia ja perunaa tai juhlahetkinä Cozidos-pataa viinin kera. Tarjottavat viinit ovat kepeitä ja raikkaita. Tarjolla on myös portugalilaista erikoisuutta vino verdeä, kevyttä, nimensä mukaisesti vihertävää ja hyvin raikasta ja kuivaa valkoviiniä. Jälkiruokana siellä tarjoillaan itsetehtyjä herkullisia pikkuleivoksia, tuoretta ananasta tai maracujavanukasta. Jälkiruokaan kuuluu myös lasillinen täyteläistä ja hyvää port-viiniä tai paikallista maracuja-likööriä. Yksinkertaista - ja todella hyvää, huippuhyvistä luomuraaka-aineista tehtyä ruokaa!
Sao Miguelin pääkaupunki on siisti ja viehättävä Ponta Delgada, jossa on noin. 25.000 asukasta. Paikan hintataso on varsin edullinen, lautasellisen päivän kalakeittoa saa satamasta edullisimmillaan hintaan 1,90 euroa. Lagoassa sijaitsevan, paikallisten mukaan saaren parhaan kalaravintolan illallinen alkuruokineen, viineineen, runsaine pääruokineen (tuoretta kalaa, 4 erilaista kala-annosta suoraan kalastajilta, hiiligrillillä grillattuna) ja jälkiruokineen teki hinnaksi 15 euroa per henkilö. Ravintola ei ole hienosti sisustettu, pikemminkin pieni ja kodikas, mutta ruoka oli erinomaista. Hotelleissa hintataso on korkeampi. Azoreilla kannattaa vuokrata auto, sillä nähtävää on paljon ja saari juuri sopivan kokoinen autoiluun, 65 km leveä ja 15 km kapea. Tiet ovat maisemateitä, pieniä ja mutkaisiakin, mutta kauniita ja hyvässä kunnossa, ja upeat maisemat ja lukuisat henkeäsalpaavat näköalapaikat todella näkemisen arvoisia! Azorilaiset harrastavat paljon piknikkejä, ja hienoilla näköalapaikoilla on tämän tästä katettuja grillausalueita, joista ns. puistovahdit pitävät huolta kauniine istutuksineen. Alueilla on puita valmiina grillausta varten sekä hyvin usein vesivessat.
Azoreilla on hyvin vähän turismia - hyvä niin. Paikka on kuin paratiisi meidän mielestämme, ja juuri siksi kun se on niin vehreä, kaunis, puhdas, rauhallinen, aito ja alkuperäinen.. Energiat ovat sen mukaiset, puhtaat ja hyvät. Azorit ei ole turistimagneetti. Siellä ei varsinaisesti ole valkeita hiekkarantoja. Saareilla on joitakin tummia hiekkarantoja, joissa on laavaperäistä hiekkaa, mutta Atlantti on aina raju ja vesi hyvin viileää ja virtaukset voimakkaita. Koralleja ei ole, mutta kalalajeja on runsaasti, ja Sao Miguelin saarella lähellä on pikkusaari, jonka suojaisaan laguuniin tehdään snorklausmatkoja kesällä. Azorit houkuttelevat kauneudellaan ja puhtaudellaan luonnon ystäviä, vaeltajia ja delfiinien ja valaiden ystäviä, lintubongaajia, kasvitieteilijöitä ja valokuvaajia. Saarelta löytyy lukuisia henkeäsalpaavan kauniita vaellusreittejä ja löytyypä sieltä golf-kenttiäkin. Nordesten kylän lähellä saaren itärannikolla on kuuluisa näköalapaikka korkealla vuorella meren yllä, jonne tullaan kaukaakin kuvaamaan kuvauksellista auringonnousua. Ilmasto on Atlantista ja Golf-virrasta johtuen vaihtelevaa, eli satelee usein, joka yhdessä tuliperäisen maan ja Golf-virran lisäksi selittää vehreyden ja kasvien runsauden. Ilmaston vaihtelusta ja sijainnista johtuen lämpötilakaan ei nouse koskaan kovin korkeaksi (lämpimin kuukausi on heinäkuu), joten Azorit ei ole auringonpalvojien ykköskohde. Saari on kuitenkin luonnonläheinen ja ihana, paratiisimainen. Talvella tuulee ja sataa paljon ja lämpötila voi olla alimmillaan 12 - 16 astetta. Kesällä lämpötila kohoaa heinäkuussa noin 25-26 asteeseen. Kesä - syyskuu ovat lämpimimmät kuukaudet.
Me jäimme ensimmäisenä matkapäivänämme kävellessämme Capelasin kylässä ihailemaan ja rapsuttelemaan piha-aidan takana kurkistavia kolmea ystävällistä koiraa, kun auto hurautti pihaan ja koirien omistajapariskunta saapui kotiin. He olivat sydämellisiä ja tavattoman vieraanvaraisia paikallisia ihmisiä. Siitä alkoi ystävyys, joka jatkunee pitkään matkan jälkeenkin. He kuljettivat viikon aikana meitä autollaan pitkin saarta, tulivuorijärville, kuumille lähteille, piknikille häikäisevän kauniille maisemapaikoille, kalaravintolaan, ja lopulta heille kotiin syömään. Perheen isäntä on biologian professori ja tavattoman innostunut ja avulias ja hauska asiantuntija, joten saimme loistavan paikallisoppaan lisäksi kullanarvoista ja perinpohjaista tietoa paikallisista kasveista, eläimistä, maaperästä, geologiasta ja merestä. Meillä oli ikimuistoisen ihana viikko kuvankauniilla saarella uusien ystäviemme kanssa, jotka toivottavasti jo pian tulevat ensimmäistä kertaa tutustumaan Suomeen ja meidän vieraaksemme.
Niin, Azoreilla aurinko paistaa, sitten tulee virkistävä sadekuuro, ja pian taas paistaa. Sateenkaaret ovat yleisesti nähty ilmiö. Merellinen, kuvankaunis, vehreä, aito ja puhdas tulivuorisaari vei meidän sydämemme, samoin ystävälliset paikalliset ihmiset. Olisimme halunneet viettää siellä vielä toisenkin viikon, niin paljon kauniilla saarella on nähtävää ja koettavaa, niin paljon jäi vielä näkemättä. Muut Azorien saaret.. Ja mahtavat sinivalaat, jotka kulkevat joka vuosi keväisin saarien ohi pitkällä merivaelluksellaan.. Niin, paikka oli ihana ja onnellinen, ja olemme kotiutuneet hyvin energisoituneina ja kiitollisina Azoreiden hyvistä energioista, 2500 valokuvaa ja monenmonta kaunista muistoa rikkaampana. Ensimmäisenä aamuna kotosuomessa lähtiessäni töihin paarma puri minua kirvelevästi käteen.. Soitin rakkaalle puolisolleni ja kysyin, että lähdetäänkö oitis takaisin Azoreille :).
Kesäterveisin, Tommi ja Heli / Naturanetti.fi
No comments:
Post a Comment