Toukokuussa sain kuulla voittaneeni Hispanian matkan Azoreille. Voi
miten ihanaa ajattelimme, ja menimme heti googlettamaan kuvia paikasta.
Ensimmäinen kuva jonka näimme Azoreista oli sinisestä merestä kohoavat
korkeat kalliosaaret, ja minulle tuli heti mieleen muinainen Atlantis..
Seuraavaksi näimme kuvia lehmistä vihreillä rinteillä, sitten eteen
ilmestyivät kuvankauniit sinivihreät järvet tulivuorikraatereissa,
sitten kauniit vesiputoukset, kukkaloisto ja runsaat trooppisen näköiset
metsät. Ja näin todella onkin!
Azorit sijaitsevat Atlantilla 6. tunnin lennon päässä Helsingistä, 1.500
km Lissabonista länteen. Aikaero on - 3 tuntia. Azorit kuuluvat
Portugalille, mutta saarilla on autonominen itsehallinto. Saaret
löydettiin 1400-luvulla, todisteita aiemmasta asutuksesta ei ole
löydetty. Ensimmäinen rakennus saarelle oli kivikirkko, joka
rakennettiin rannikolle 1400-luvun puolivälissä. Saarella puhutaan
Azorin portugalia, mutta englannilla pärjää hyvin, ja jos ei kielitaitoa
ole vastapuolella, niin elekielellä pärjää myös mainiosti. Viimeisin
tulivuoren purkaus tapahtui naapurisaarella vuonna 1957, jolloin monet
muuttivat Kanadaan ja USA:han siirtolaisiksi, mutta useat ovat palanneet
takaisin kotisaarilleen. Saaren ihmiset saattavat etenkin pikkukylissä
vaikuttaa hieman ujon tuntuisilta, mutta ovat hyvin ystävällisiä ja
vastaavat hymyyn hymyllä ja ovat hyvin avuliaita. Luontoa kunnioitetaan
ja kyläyhteisöt ovat aktiivisia, esim. järjestämällä vuotuisia juhlia,
jotka rahoitetaan hyväntekeväisyyshuutokaupan tuotoilla, joihin jokainen
perhe lahjoittaa jotain. Erilaisia uskonnollisia juhlia
juhlakulkueineen vietetään usein, ja ovien pieliä koristaa perinteisesti
Madonnan tai Jeesulapsen kuva.
Sao Miquel, suurin yhdeksästä Azorien saaresta, on huikean kaunis ja
vehreä tulivuorisaari, satumaisen kaunis. Puhdas ja raikas kuin
Atlantilta saarien yli puhalteleva merituuli. Merellä on runsaasti
valaita ja delfiinejä! Unelmamme toteutui, kun näimme päivän mittaisella
meriretkellä useita valaita, kaskelotteja ja merikilpikonnia sekä
lukuisia maneetteja vaaleanpunaisine pulleine purjeineen. Azorit ovat
keskellä Golf-virtaa ja siellä tavataan 8 eri delfiinilajia ja 24 eri
valaslajia. Merivesi on puhdasta ja meri on rikas ja lajirunsas.
Valaanpyynti lopetettiin Azoreilla jo 30 vuotta sitten ja nykyisin
keskitytään meriretkillä ihailemaan ja valokuvaamaan näitä upeita
nisäkkäitä. Veneet eivät aja liian lähelle valaita, lähin sallittu
etäisyys on n. 100 m, jotta valaat ja delfiinit eivät häiriintyisi.
Joskus uteliaat ja leikkisät valaat ja delfiinit tulevat kuitenkin aivan
veneen lähelle, niinkuin oheisen kuvan kaskelotti.
Kuvan Kaskelotti (sperm whale) voi kasvaa yli 20 metriseksi.
Tulivuoren kraaterit ovat nykyisin kuvankauniita sinivihreitä järviä ja
niitä on saarella useita. Kuuluisin niistä on kuvauksellinen Cete
Cidades, ohuen kannaksen yhdistämä kaksoisjärvi, joista toinen on
sininen (Lagoa Azul) ja toinen vihreä (Lagoa Verde). Väriero selittyy
järven syvyydellä ja kasvillisuudella.
Kuumista lähteistään, Cozidos-padastaan ja terveysvesistään kuulun
Furnasin kylän lähellä oleva Lagoa Furnas on järvi, jonka ympärillä on
myös lukuisia kuumia ja kiehuvia lähteitä, ja syvällä kraaterissa
sijaitseva Lagoa di Fogo, tulijärvi, on järvistä ehkä kaunein, täysin
koskematon metsäisine rinteineen ja valkoisine hiekkarantoineen.
Lukuisat vesiputoukset tähdittävät runsaan vehreitä metsiä. Kuvankauniin
ja lähes viidakkomaisen metsän ympäröimän Caldeiras Velhasin putousten
alla on pieni luonnonallas, jossa voi uida. Putouksen lämmin,
mineraalipitoinen vesi oli yli 25-asteista!
Trooppisen näköiset metsät kätkevät sisälleen yhä uusia vesiputouksia ja
koskemattomia lähteitä joissa voi uida, ja metsissä voi kävellä vaikka
paljain jaloin (niin me teimme). Azoreilla ei ole lainkaan myrkyllisiä
matelijoita, ei käärmeitä, hämähäkkejä eikä maapetoja, vaan monia eri
pikkulintuja, pieniä jäniksiä, hiiriä ja liskoja sekä runsaasti
haukkoja, jotka pitävät kannan tasaisena. Luontohan tasapainottaa aina
itsensä. Azores, tai portugalilaisittain Acores -nimikin tarkoittaa
suomeksi haukat, Acor on paikallisen haukkalajin nimi. Haukkoja oli
saarella todella paljon ja ne lentelivät yllättävän lähellä. Emme ole
aiemmin nähneet moista haukkapaljoutta, emmekä kuulleet haukkojen
huikeaa laulua. Se oli mahtavaa ja suorastaan majesteettisen upeaa
katsottavaa ja kuultavaa!
Azoreilla on runsaasti kuvankauniita luontokohteita, piknik-paikkoja ja
näköalapaikkoja tiheään. Upeiden vesiputousten lisäksi siellä on kuumia
lähteitä, joissa voi uida parantavissa lämpimissä mineraalivesissä.
Mekin pulikoimme tuntikausia 40-asteisessa luonnonkylvyssä viileän
sateen pudotessa hiljalleen alas, ja totesimme olotilan olevan lähinnä
taivaallisen, viileä sade ja lämmin mineraalikylpy, mikä hemmotteleva ja
rentouttava yhdistelmä! Saarella on myös vehreitä ja lajirunsaita
luonnonpuistoja, mm. Terra Nostra, joiden puu- ja kukkaloisto on
häikäisevä. Terra Nostrassa on yksi kuumista lähteistä jota myös
nuoruuden lähteeksi kutsutaan, halkaisijaltaan n. 40 metriä, aivan upea
paikka. Veden lämpötila on noin 40 astetta, ja se tuoksuu varsin
mielenkiintoiselta ollessaan runsaan mineraalipitoinen. Punaruskean
värinen vesi värjää vaalean uimapuvun, eli altaaseen kannattaa pulahtaa
tummassa uima-asussa. Terra Nostrassa on suihkut, missä voi peseytyä
lähdekylvyn jälkeen. Azoreilla kasvaa villinä mm. hortensiaa, joka
runsaana kukkii kaikkialla vaalenpunaisina, vaaleansinisinä ja valkeina
kookkaina pensaina.
Lehmät kapuavat vapaina, luomuna pitkin vehreitä rinteitä ja vuoria
päivät pitkät vuoden ympäri. Hämmästyttävää oli nähdä, kuinka ne
viihtyivät ja makoilivat korkeiden vuorien rinteillä ja huipuilla!
Joskus lehmien luona paimentaa koira, ja silloin niitä ei kannata
lähestyä, koirat on koulutettu ottamaan tehtävänsä asiankuuluvalla
vakavuudella. Muut saarellaolevat koirat, joita on paljon, kulkevat
vapaina isäntänsä rinnalla tai omia teitään, ja ovat hyvinkin
ystävällisiä ja sosiaalisia ja yleensäottaen hyvinvoivia. Pääasiassa
lehmälaumat vaeltavat kuitenkin vapaina ilman koiravahtia pitkin
korkeita rinteitä. Kuudelta aamulla ja kuudelta illalla omistaja saapui
lypsykoneineen, ja lehmät viilettivät vauhdilla rinteitä alas
lypsettäväksi - se oli hupaisa näky! Tiet ovat pääasiassa rauhallisia,
mutkaisia ja kauniita maisemateitä, ja autoilijatkin kunnioittavat
lehmien matkaa lypsykoneelle ja harva liikenne seisahtuu siksi ajaksi.
Saarella ei ole lainkaan hyttysiä eikä paarmoja, ja niiden puuttuessa,
vapaina vaeltaen niityillä ja rinteillä lehmillä on onnelliset oltavat.
Azoreiden juustot ovatkin luomua ja todella maukkaita, huippuhyviä, ja
joka saarella on omat juustolajinsa. Niitä kannattaakin tuoda
tuliaisiksi!
Azoreilla ei ole juurikaan teollisuutta, elinkeino tulee pääasiassa
maataloudesta ja kalastuksesta. Ihmiset elävät vaatimattomasti ja
luonnonläheisesti. Paikan kauneus ja puhtaus ja aitous tuleekin pitkälti
siitä, kun ihmiset elävät luonnon kanssa yhteistyössä, luonnonvoimia
kunnioittaen. Kauneus tulee luonnosta, ei ihmisten tekemistä
rakennuksista. Ajattelin aiempaa matkaamme Dubaihin, jossa luonto on
hiekkaista ja rutikuivaa erämaata, ja ihmiset ovat rakennelleet
loisteliaita rakennuksia ja harvat viheralueet ovat keinokasteltuja,
luonnosta ja ekologisista arvoista piittaamatta, ulkomaista
halpatyövoimaa hyväksikäyttäen. Kun taas Azoreilla kaikki ihmisten
rakennukset ovat vaatimattomia ja pelkistettyjä, sensijaan paikan
satumainen ja häikäisevä kauneus tulee luonnosta, samoin kaikki runsaus
ja rikkaus on luonnon lahjaa. Vaikkei vastakkainasettelua pidä ollakaan,
ne - Dubai ja Azorit - ovat ikäänkuin vastakohdat toisilleen.
Azoreilla sähköä saadaan geotermisesti, vulkaanisesta maalämmöstä ja
vesihöyrystä, sekä tuulivoimasta, ja jonkin verran käytetään myös
aurinkopaneeleita. Kaikki kierrätetään, ja jätteet viedään mantereelle,
Portugaliin. Edes kaatopaikkaa ei enää ole. Ihmiset syövät
yksinkertaisesti, merestä kalaa ja maasta perunaa. Kuumia lähteitä
hyödynnetään paitsi energiantuotantoon ja lämmitykseen myös
ruoanvalmistukseen. Azoreiden paikallisherkku on pata nimeltä Cozidos,
jossa kuumaan lähteeseen lasketaan juuttisäkissä lihaa tai kalaa ja
vihanneksia, ja se hautuu usean tunnin aikana herkullisen mureaksi ja
maukkaaksi padaksi. Kuumissa lähteissä haudutetaan myös paikallista
makeaa maissia. Azoreilla viljellään teetä pelloilla ja ananasta
kasvihuoneissa, ilmasto on siihen sopivan lauhkea ja kostea. Azoreiden
ananas on poikkeuksellisen herkullista, ja sitäkin kannattaa tuoda
tuliaisiksi. Ruokana aterioilla on aina itsetehtyä leipää ja erilaisia
herkullisia luomujuustoja alkupalaksi, pääruokana kalaa, salaattia ja
perunaa tai juhlahetkinä Cozidos-pataa viinin kera. Tarjottavat viinit
ovat kepeitä ja raikkaita. Tarjolla on myös portugalilaista erikoisuutta
vino verdeä, kevyttä, nimensä mukaisesti vihertävää ja hyvin raikasta
ja kuivaa valkoviiniä. Jälkiruokana siellä tarjoillaan itsetehtyjä
herkullisia pikkuleivoksia, tuoretta ananasta tai maracujavanukasta.
Jälkiruokaan kuuluu myös lasillinen täyteläistä ja hyvää port-viiniä tai
paikallista maracuja-likööriä. Yksinkertaista - ja todella hyvää,
huippuhyvistä luomuraaka-aineista tehtyä ruokaa!
Sao Miguelin pääkaupunki on siisti ja viehättävä Ponta Delgada, jossa on
noin. 25.000 asukasta. Paikan hintataso on varsin edullinen,
lautasellisen päivän kalakeittoa saa satamasta edullisimmillaan hintaan
1,90 euroa. Lagoassa sijaitsevan, paikallisten mukaan saaren parhaan
kalaravintolan illallinen alkuruokineen, viineineen, runsaine
pääruokineen (tuoretta kalaa, 4 erilaista kala-annosta suoraan
kalastajilta, hiiligrillillä grillattuna) ja jälkiruokineen teki
hinnaksi 15 euroa per henkilö. Ravintola ei ole hienosti sisustettu,
pikemminkin pieni ja kodikas, mutta ruoka oli erinomaista. Hotelleissa
hintataso on korkeampi. Azoreilla kannattaa vuokrata auto, sillä
nähtävää on paljon ja saari juuri sopivan kokoinen autoiluun, 65 km
leveä ja 15 km kapea. Tiet ovat maisemateitä, pieniä ja mutkaisiakin,
mutta kauniita ja hyvässä kunnossa, ja upeat maisemat ja lukuisat
henkeäsalpaavat näköalapaikat todella näkemisen arvoisia! Azorilaiset
harrastavat paljon piknikkejä, ja hienoilla näköalapaikoilla on tämän
tästä katettuja grillausalueita, joista ns. puistovahdit pitävät huolta
kauniine istutuksineen. Alueilla on puita valmiina grillausta varten
sekä hyvin usein vesivessat.
Azoreilla on hyvin vähän turismia - hyvä niin. Paikka on kuin paratiisi
meidän mielestämme, ja juuri siksi kun se on niin vehreä, kaunis,
puhdas, rauhallinen, aito ja alkuperäinen.. Energiat ovat sen mukaiset,
puhtaat ja hyvät. Azorit ei ole turistimagneetti. Siellä ei
varsinaisesti ole valkeita hiekkarantoja. Saareilla on joitakin tummia
hiekkarantoja, joissa on laavaperäistä hiekkaa, mutta Atlantti on aina
raju ja vesi hyvin viileää ja virtaukset voimakkaita. Koralleja ei ole,
mutta kalalajeja on runsaasti, ja Sao Miguelin saarella lähellä on
pikkusaari, jonka suojaisaan laguuniin tehdään snorklausmatkoja kesällä.
Azorit houkuttelevat kauneudellaan ja puhtaudellaan luonnon ystäviä,
vaeltajia ja delfiinien ja valaiden ystäviä, lintubongaajia,
kasvitieteilijöitä ja valokuvaajia. Saarelta löytyy lukuisia
henkeäsalpaavan kauniita vaellusreittejä ja löytyypä sieltä
golf-kenttiäkin. Nordesten kylän lähellä saaren itärannikolla on
kuuluisa näköalapaikka korkealla vuorella meren yllä, jonne tullaan
kaukaakin kuvaamaan kuvauksellista auringonnousua. Ilmasto on
Atlantista ja Golf-virrasta johtuen vaihtelevaa, eli satelee usein, joka
yhdessä tuliperäisen maan ja Golf-virran lisäksi selittää vehreyden ja
kasvien runsauden. Ilmaston vaihtelusta ja sijainnista johtuen
lämpötilakaan ei nouse koskaan kovin korkeaksi (lämpimin kuukausi on
heinäkuu), joten Azorit ei ole auringonpalvojien ykköskohde. Saari on
kuitenkin luonnonläheinen ja ihana, paratiisimainen. Talvella tuulee ja
sataa paljon ja lämpötila voi olla alimmillaan 12 - 16 astetta. Kesällä
lämpötila kohoaa heinäkuussa noin 25-26 asteeseen. Kesä - syyskuu ovat
lämpimimmät kuukaudet.
Me jäimme ensimmäisenä matkapäivänämme kävellessämme Capelasin kylässä
ihailemaan ja rapsuttelemaan piha-aidan takana kurkistavia kolmea
ystävällistä koiraa, kun auto hurautti pihaan ja koirien
omistajapariskunta saapui kotiin. He olivat sydämellisiä ja tavattoman
vieraanvaraisia paikallisia ihmisiä. Siitä alkoi ystävyys, joka jatkunee
pitkään matkan jälkeenkin. He kuljettivat viikon aikana meitä autollaan
pitkin saarta, tulivuorijärville, kuumille lähteille, piknikille
häikäisevän kauniille maisemapaikoille, kalaravintolaan, ja lopulta
heille kotiin syömään. Perheen isäntä on biologian professori ja
tavattoman innostunut ja avulias ja hauska asiantuntija, joten saimme
loistavan paikallisoppaan lisäksi kullanarvoista ja perinpohjaista
tietoa paikallisista kasveista, eläimistä, maaperästä, geologiasta ja
merestä. Meillä oli ikimuistoisen ihana viikko kuvankauniilla saarella
uusien ystäviemme kanssa, jotka toivottavasti jo pian tulevat
ensimmäistä kertaa tutustumaan Suomeen ja meidän vieraaksemme.
Niin, Azoreilla aurinko paistaa, sitten tulee virkistävä sadekuuro, ja
pian taas paistaa. Sateenkaaret ovat yleisesti nähty ilmiö. Merellinen,
kuvankaunis, vehreä, aito ja puhdas tulivuorisaari vei meidän
sydämemme, samoin ystävälliset paikalliset ihmiset. Olisimme halunneet
viettää siellä vielä toisenkin viikon, niin paljon kauniilla saarella on
nähtävää ja koettavaa, niin paljon jäi vielä näkemättä. Muut Azorien
saaret.. Ja mahtavat sinivalaat, jotka kulkevat joka vuosi keväisin
saarien ohi pitkällä merivaelluksellaan.. Niin, paikka oli ihana ja
onnellinen, ja olemme kotiutuneet hyvin energisoituneina ja kiitollisina
Azoreiden hyvistä energioista, 2500 valokuvaa ja monenmonta kaunista
muistoa rikkaampana. Ensimmäisenä aamuna kotosuomessa lähtiessäni töihin
paarma puri minua kirvelevästi käteen.. Soitin rakkaalle puolisolleni
ja kysyin, että lähdetäänkö oitis takaisin Azoreille :).
Kesäterveisin, Tommi ja Heli / Naturanetti.fi